Riittämättömyyden ja arvottomuuden tunne, tie kohti lempeämpää itsemyötätuntoa

Oletko koskaan kokenut, ettei mikään ole koskaan tarpeeksi?
Tämä tunne on tuttu monelle, mutta sen ei tarvitse olla pysyvä tila. Jaan vähän omia oivalluksiani siitä, miten voit kääntää riittämättömyyden resurssiksi, lempeänä voimanlähteenä. Toivottavasti auttaisi sinuu kans.

Oma tarinani

Muistan ajan, jolloin vertailu muihin sai tuntemaan, että oma panos ei milloinkaan riittänyt. Aamukahvilla mielessä pyöri ajatus: “Miksi en ole vielä siellä, missä haluan olla?” Tästä syntyi riittämättömyyden kierre, joka vei paljon energiaa ja sisäistä iloa.

Mistä riittämättömyys & arvottomuus syntyy?

• Ulkoiset vertailut: somen täydelliset kohokuvat antavat usein väärän kuvan siitä, millaista elämä oikeasti on.

• Sisäiset komennot: “Sinun pitäisi osata tämän jo” tai “Miten sinulla ei ole tätä hallussa?” Turhautuminen itseen ja liian korkeat odotukset.

• Arvottomuuden kokemus kumpuaa usein kaksi­kerroksisesta ilmiöstä:

  1. Sisäiset uskomusjärjestelmät
     – Lapsuudessa tai nuoruudessa muotoutuvat kertomukset itsestä (“En koskaan riitä”, “Minun pitää suorittaa”). Nämä juuret toimivat automaattisina ajatusmalleina, jotka aktivoituvat paineen alla.

  2. Kognitiiviset vääristymät
     – Ajattelun vinoumat, kuten mustavalkoinen ajattelu (“jos en ole paras, olen huono”), yli­yleistäminen (“yksi virhe → aina epäonnistun”) ja mielensäpahoittaminen (“jos joku ei kehu, olen kelvoton”).

  Psykologian tutkijoiden mukaan (Beck, 1976; Neff, 2003) riittämättömyyden tunteen taustalla on usein alhainen itsearvostus, joka näkyy:

  • Impostor-ilmiönä: saavutusten vähättely, pelko paljastua muka “huijariksi”. (Tää on kovin tuttua itselle) "Ei kai se nyt niin ihmeellistä ole?" "Kaikki pystyy samaan!"

  • Scaffold-vajeena: että itsemyötätunto ja sosiaalinen tuki eivät ole riittävällä tasolla arjessa.

  • Mistä mä näitä tiedän, niin positiivisen psykologian tutkinnon aikana omasta heräämisestä ja mielenkiinnosta asiaa kohtaan, tämä kesken tosin vielä, mutta työnalla ;) (Ja hah kappas, heti iski huijarisyndrooma) 

  Kun ymmärrettäis, että nämä tunteet ovat normaaleja inhimillisiä reaktioita ja että ne voidaan purkaa systemaattisesti, saa auki oven itsemyötätunnon ja kestävien vahvuuksien rakentamiselle.

Kolme askelta kohti riittävämpää oloa

1. Pysähdy ja tunnista tunne. Kirjoita ylös, milloin koet riittämättömyyttä ja mitä se sinulle kertoo.

2. Kirjoita ylös kolme asiaa, joissa olet juuri nyt riittävä. Nämä voivat olla pieniäkin tekoja tai luonteenpiirteitä.

3. Kehitä pieni päivärutiini. Käytä vaikkapa Unelmaelämänkartta-työkirjan tehtäviä tai Vitutusnurkka™-harjoitusta, jotka auttavat löytämään sisäisen voimavarasi.

Kaikkein tärkeintä on muistaa, että olet täysin ainutlaatuinen, maailmassa ei ole toista sinua. Anna itsellesi lupa kohdata tuo pieni minäsi lempeydellä: välitä hänestä yhtä huolella kuin parhaasta ystävästäsi, vie hänet kävelylle, hemmottele ja kuuntele hänen tarpeitaan. 

P.S. Oma päiväni on tänään kulkenut lenkin, pihatöiden ja paljun pesun rytmissä, päiväsaunan laiton touhussa ja joka askel muistutti: ansaitset huolenpitoa ja aikaa itsellesi. Ja näin saan kehon ja mielen samalle viivalle. Pienet jutut merkitsee paljon. 

Toivottavasti nämä harjoitukset tuovat sinulle saman lempeän hetken arjen keskelle.